Johtaja Eero Tuomainen 11.8.1985

Pohdintoja suvun tulevaisuudesta

Suortti-suvun kirjoitettu, lähes 450 vuoden historia on ollut valtiollisessa mielessä aikaa, joka jakautuu neljään osaan. Ensimmäiset 200 vuotta olivat Ruotsin ja 105 vuotta Venäjän ylivallan aikaa. Sen jälkeen, kun Vanha Suomi vuonna 1812 yhdistettiin muuhun Suomeen, elettiin täällä 70 vuotta autonomian aikaa. Viimeksi kuluneet 70 vuotta suku ja Summa ovat kuuluneet itsenäiseen Suomeen.

Kun Swarthit tänne muuttivat, Suomesta voidaan puhua harvaan asuttuna metsänä Ruotsin ja Venäjän välissä. Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että Suomi alkoi valtiona kehittyä vasta autonomian aikana eli vuodesta 1809. Sukuhistorian alkuaika osoittaa, ettei Ruotsi pystynyt ylläpitämään suvereenia hallintoa varsinkaan Lounais-Karjalan alueella, vaan sota ja vaino kävivät tutuiksi sekä rannikon että sisämaan asukkaille. Suortitkin lähetettiin aikoinaan lännestä Summanjoen suulle lähinnä etuvartiotehtäviin, mutta sen sijaan, että heitä olisi pidetty valtakunnan erityisessä suojeluksessa ja tämän takia tuettu, heitä verotettiin ankarasti. Lähes ainoa etu, mikä tästä koitui, on se, että suvun varhempi historia on ollut mahdollista kirjoittaa osaksi verohallinnollista tietä syntyneiden asiakirjojen pohjalta.

Suvun jatkuminen oli Ruotsin vallan aikana moneen otteeseen hyvin ohuen langan varassa sotien, tänne suuntautuneiden ristiretkien, katojen ja kulkutautien takia.

Valtakunnan rajan siirtyminen Kymijoelle 1740-luvulla ja myöhemmät Katariina Suuren pyrkimykset Venäjän sisäisten olojen yhtenäistämiseksi eivät kuitenkaan helpottaneet summalaisten elämää, vaikka suvun häviämisen uhkaa ei välittömästi ollut. Tuolloin kuitenkin ruotsalaiset kävivät ajoittain pahanteossa ja kerrankin "eräs höpsäkkä Ruotsin mies poltti Suortin tilan talon". Lisäksi venäläisten harjoittama mielivalta koettiin raskaana ja Summasta käsin oltiin valmiina näihin aikoihin myös organisoimaan laillisuustaistelu, joka ei kuitenkaan ennen autonomian vakiinnuttamista johtanut merkittäviin tuloksiin.

Vasta autonomian aika ja viime kädessä itsenäisyys on taannut suvun jatkumisen ja tehnyt myös mahdolliseksi sen, että voimme täällä tavata toisiamme, pohdiskella menneitä ja arvuutella tulevia.

Kun nyt pohdiskelen tulevaisuuden asioita, en lähde arvailemaan, kuka Suorteista purjehtii ensimmäisenä Pohjoisnavalle tai matkustaa peräti kuuhun tai sen taakse. Sen sijaan arvioin lähinnä historian opetusten valossa, mitkä voisivat olla ne uhkat ja mahdollisuudet, jotka edessämme ovat? Mitä voisimme tehdä ja jättää tekemättä?

Menneisyyden uhkat suvun jatkumiselle ovat tärkeysjärjestyksessä olleet:

1) sota ja ryöstöretket, 2) elinkeinojen huono tila ja kadot sekä 3) vallanpitäjien väärämielisyys ja ankara verotus.

Ensimmäisen uhkan torjumistarve tulevaisuudessa on meille kaikille täällä oleville itsestään selvä. Kuten entinen presidenttimme Kekkonen sanoi, sodan ja rauhan kysymyksissä Suomi ei ole puolueeton, se on rauhan puolella. Sitä me kaikki täälläkin olemme.

Mitä sitten tulee siihen uhkaan, jota elinkeinojen huono tila ja kadot edustavat? Voinemme todeta, että tilanne täällä Summassa kuten koko Suomessa on muuttunut nyt elävien sukupolvien aikana selvästi myönteiseen suuntaan. Summalaiset ja Suortit eivät ole jääneet osattomiksi vaurauden kasvusta, siitä huolimatta, että jotkut elinkeinot, kuten kapakanpito tai kauppamerenkulku ovat jääneet kehittymättä ja toisiin käsiin, kuten joskus historiammekin aikana. Työvoimaansa vähentäneiden elinkeinojen, kuten maanviljelyksen, veneenteon, sahatyön ja kalastuksen sijaan on tullut muita askareita.

Talojen ja tilojen säilymisen kannalta on kuitenkin tärkeätä, että karjanhoitoa ja kasvinviljelystä harrastetaan ja ettei puuveneiden tekotaitokaan ole täysin unohtunut. Tosin jos esi-isämme, ensimmäinen ratsutilallinen ja nimismies Knut Jöransson Suortti tarkastelisi nykyisin suvun hoidossa olevan kotieläinkannan määrää, hän saattaisi paheksua sitä, että hevosia, lampaita ja lehmiä on vähemmän, mitä hän olisi pitänyt suotavana. Toiselta puolen karjan keskituotos, samoin kuin käytössä olevien hevosvoimien määrä saattaisi häntä jonkin verran hämmästyttää.

Suvun nuorempi polvi ja kantasuvusta erkaantuneet haarakkeet ovat löytäneet ammattinsa teollisuuden, liikenteen, kaupan, hallinnon, opetustoimen, terveydenhuollon ja yksityisten palvelusten piiristä. Tämä on nykyiseen elämänmenoon liittyvä yleisempi ilmiö, mutta osoittaa samalla suvun piirissä vallinnutta vireyttä hakea elantonsa, kuten historia sanoo, myös kivisten peltojen ulkopuolelta.

Suku voi ylpeillä tulevaisuudessakin sillä, että niille paikoille, joita kyläläiset aikanaan vainojen kohdatessa käyttivät lymypaikkoina, on 1950-luvulta alkaen voitu rakentaa uudenaikaista teollisuutta ja uutta asutusta. Niillä rannoilla ja laitumilla, joilla esimerkiksi minun isäni ja äitini kävivät lapsina paimenessa voi nyt nähdä kappaleen suoalaista talousihmettä tehtaineen ja uusine asuintaloineen. Paperitehtaan uudistamisohjelma taannee toiminnan jatkumisen vuosikymmeniksi eteenpäin.

Mitä sitten tulee vallanpitäjien väärämielisyyteen ja ankaraan verotukseen lienee niin, että suurilta väärämielisyyksiltä on viime vuosikymmenien aikana voitu välttyä. Sen sijaan verotukselta ei voida välttyä. Kun totuttautumista nykyistä ankarampaankin verotukseen on jo vuosisatoja harjoiteltu, se ehkä on keveämpi kantaa kuin maan muilla alueilla.

Olennainen muutos on tietysti tapahtunut siinä suhteessa, miten veroja käytetään kansalaisten elinmahdollisuuksien kohentamiseksi. Aikanaan ei riittänyt, että summalaiset maksoivat

veroja, vaan heidän tuli alistua myös siihen, että veroilla ylläpidetyt sotaväenosastot sen sijaan, että olisivat tuoneet turvallisuutta, lisäsivät turvattomuutta sotkemalla laitumia ja vaarantamalla ihmisten hengen tai terveyden. Luulen, että tämänhetkinen tilanne on jo toinen. Kyläläiset voivat päästä koulutus- ja terveyspalveluista kohtuullisesti osalliseksi, eikä liikenneolojen kehittämisessäkään liene erityisempää niukkuutta. Itse olen yritellyt totuttautua siihen, että ennen metsän siimekseen sijoittunut kotimökkini on vähitellen joutumassa liikenneympyrän keskukseksi. Olisinpa melkein ollut valmis maksamaan pienen lisäveron, että näin ei olisi tapahtunut.

Meluhaitoista kärsineenä olen muita summalaisia ajatellen mielessäni toivonut liikenteen osalta kahtakin asiaa. Ensimmäinen on se, että Sumaan ei koskaan rakennettaisi lentokenttää, ei ainakaan suihkukoneliikennettä varten. Toinen toivomus on se, että Summanjokea ei koskaan kanavoitaisi, ei ainakaan ennen kuin Keiteleen Kemijoen ja Kymijoen kanavat on rakennettu ja siihen varmaan kuluu vielä pitkä aika.

Mitä sitten muuhun elämiseen ja tulevaisuuden suunnittelemiseen tulee luulisin, että nykyisellä tulotasolla ja muilla elämisen mahdollisuuksilla Summassa voidaan hyvin elämää jatkaa ja jos täällä pysyminen ei ehkä tarjoakaan samoja mahdollisuuksia kuin suuriin keskuksiin siirtyminen, ovat etuina yhteinen perintö, hyvät naapurit, toivottavasti viihtyisänä pysyvä välitön elinympäristö ja suurista riskeistä vapaa eläminen.

Väestöpoliitikkoja huolestuttaa tällä hetkellä kysymys siitä, miten suomalaisille nykyisen matalan syntyvyyden vallitessa pitkällä tähtäyksellä oikein käy. Onhan arveltu, että nykyinen lapsitiheys johtaa muutaman sadan vuoden saatossa siihen, ettei maassa enää asu kuin muutama tuhat alkuperäistä suomalaista. Henkiinjäämisen kannalta olisi tähdellistä, että perheiden koko hiukan kasvaisi siitä, mitä se on tällä hetkellä.

Jos Suomen ja tämän suvun naiset katsovat, ettei lapsiluvun kasvattaminen ole mahdollista tai toivottavaa, on tähän asiantilaan tietenkin alistuttava. Suvun kannalta tilanne ei ehkä ole niin huolestuttava kuin koko kansakunnan, sillä uusi sukunimilaki tarjoaa mahdollisuuden suvun tärkeimmän tunnuksen eli sukunimen säilyttämiseen vielä naimisiin mentäessä. Suosittelenkin paikalla oleville arvoisille neitosille, että käyttäisivät tarjolla olevaa mahdollisuutta hyväkseen ja säilyttäisivät Suortti-nimen siinäkin tapauksessa, että hakeutuvat avioliittoon jonkun ulkopaikkakuntalaisen kanssa.

Vielä yhden vähemmän vakavalta kuulostavan ajatuksen haluan jättää teidän mietittäväksi. Se koskee tämän alueen seudullista kehittämistä. Yhteiskunnallisten ja yksityisten palvelujen riittävän tarjonnan turvaaminen yhdessä tietoliikenteen tarjoamien mahdollisuuksien kanssa saattaa johtaa aikaa myöten siihen että tulee tarkoituksenmukaiseksi yhdistää Vehkalahti, Hamina, Virolahti ja Miehikkälä yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi, vaikkapa joskus vuoden 2000 tuolla puolen. Kuten hyvin tiedetään, tällaisen yhdistämishankkeen suurimmaksi pulmaksi ja kompastuskiveksi tulee muodostumaan se, mikä on tämän uuden kokonaisuuden nimi. Kilpailu tullaan käymään Haminan ja Vehkalahden nimien välillä. Molemmat ovat niin hyviä, ettei kumpikaan voi voittaa. Se, mikä matemaattisesti on riidatonta ja ehdottomasti totta, on se, että osien yhdistämisestä syntyy summa. Suorttilaisten ja kaikkien summalaisten punnittavaksi tulee, sallivatko se tämän arvokkaan sanan käytön tässä yhteydessä isolla kirjaimella kirjoitettuna.

Toivon, että jotkut näistä pohdinnoistani - vakavammat ja leikkisemmät - alkavat mielessänne elää ja edelleen vahvistavat sitä uskollisuutta ja rakkautta, jota Suortit ovat Summaa ja vanhaa kotitaloaan kohtaan tunteneet. Ragnar Rosénin 32 vuotta sitten lausumia sanoja käyttääkseni "...tietäessämme edes hiukankin siitä, miten täällä ennen meitä ja meille tilaa valmistellen ovat toimineet joku Jaakko Tuomaanpoika suuren hävityssodan aikana, Knut Yrjänänpoika ratsutilansa luodessaan, Yrjö Tuomaanpoika mielenlaadun muuttamista saarnatessaan, Tuomas Tuomaanpoika taikauskoa ja vanhoillisuutta vastaan noustessaan, karttuvat omatkin voimamme arkisten velvollisuuksien täyttämiseksi, työn jatkamiseksi ja katseen terästämiseksi tulevaisuuteen.#"